Home

Tampereen keskusta-aluetta vaivaa vakava liikennejärjestelyllinen epäkohta: Ratapihankadussa on mutka. Tampereen yhdyskuntalautakunta päätti 3. huhtikuuta, ettei näin voi jatkua. Katu on saatava suoraan. Liikennemäärät kasvavat lisärakentamisen myötä, ja autojen on päästävä ohittamaan keskusta sujuvasti. Kadunmutkassa sijaitsee vuonna 1907 rakennettu Valtion rautateiden entinen tavara-asema. Yli sadan vuoden ajan se on radan varressa seurannut tamperelaista elämänmenoa, mutta nyt se on purettava autoliikenteen tieltä pois.

Kulttuurihistorialliset ja esteettiset arvot saavat väistyä. Tilalle saamme autotien, ilman mutkia. Tampere valittiin vasta hetki sitten vuoden pyöräilykaupungiksi, mutta viimeistään nyt on aika palata todellisuuteen: kaupunkiamme kehitetään yksityisautojen ehdoilla. Ei riitä se, että autoille on varattu kokonaisia lähiöitä: autokauppojen, korjaamojen, varaosamyyjien, katsastusasemien, rengashotellien ja automarkettien keskittymiä. Yksityisautot määräävät tahdin kaikkialla.

Kysymys ei tietenkään ole vain yhdestä kadusta ja yhdestä rakennuksesta. Kyse on politiikasta ja arvoista. On saatava aikaan vakava keskustelu siitä, miten pitkälle suostumme menemään yksityisautojen ehdoilla. Aiommeko todella ikuisesti rakentaa lisää teitä ja parkkipaikkoja? Haluammeko yhä lisää ympäristöjä, jotka saavat jalan tai pyörällä liikkuvan tuntemaan itsensä suojattomaksi, eksyneeksi, vajavaiseksi ja toivottoman hitaaksi – tai muuten vaan vähintäänkin idiootiksi?

Voisi tietenkin järkeillä, että eihän autoja varten mitään rakenneta. Ihmisiähän nämä ratkaisut palvelevat, eikö niin? Autot eivät tietenkään liiku ilman kuljettajiaan, mutta yksityisauto on  enemmän kuin koneen ja omistajansa summa. Yksityisauto ei ole vain arkea helpottava tapa siirtyä paikasta toiseen, vaan kokonainen elämisen tapa. Auto hallitsee työelämäämme, vapaa-aikaamme, kaupunkisuunnitteluamme ja ajatteluamme. Autoilu tekee meistä pienistä ihmisistä valtavia. Tarvitsemme yhä lisää asfaltoitua tilaa kaikkialle, missä asumme, liikumme ja työskentelemme.

Aidosti uusia ratkaisuja ei löydy, jos jokaiseen liikenne- ja ruuhkaongelmaan vastataan raivaamalla lisää tilaa autoille. Mutkien pakottaminen suoriksi ei poista todellista ongelmaa: Kaupunkiympäristömme muuttuvat koko ajan yksipuolisemmiksi, meluisammiksi ja vaarallisemmiksi. Autonvalmistajat ja öljy-yhtiöt rikastuvat, ja me tulemme koko ajan enemmän riippuvaisiksi koneista ja fossiilisista polttoaineista.

Entäpä ne arvot sitten? Vanhat rakennukset eivät ehkä edusta nopeutta ja tehokkuutta, autoystävällisyydestä puhumattakaan, mutta ne muistuttavat meitä siitä, että on olemassa muitakin arvoja. Niiden arkkitehtuuri kertoo meille siitä, mikä joskus oli kaunista ja hyödyllistä. Sijainti siitä, mikä joskus oli käytännöllistä. Mittakaava ja talotekniikka siitä, mikä joskus oli riittävää. Vanhat rakennukset eivät ole vain katutilan koristeita, vaan menneisyyden todistuskappaleita. Elämän jäljet näkyvät kuluneissa ovenkahvoissa, lattioissa ja kynnyksissä. Tavara-aseman jatkeena olleiden, jo purettujen peltimakasiinien seinissä näkyivät vuoden 1918 sisällissodan luodinreiät.

Minun mielestäni (taas yksi) suora ja asfaltoitu kadunpätkä ei ole satavuotiaan (ainutlaatuisen) rakennuksen rinnalla minkään arvoinen. Enkä usko, että se on minkään arvoinen varsinkaan pitkällä aikavälillä, tulevien sukupolvien näkökulmasta. Tuhannesti toistettu, ja paras, argumentti purkamista vastaan on yksinkertainen: kerran purettua ei saa takaisin. On hyvä muistaa, että me olemme tulevia sukupolvia, jotka nyt kaipaavat suorien, leveiden katujen ja ostariparkkipaikkojen alle jääneitä idyllisiä kylänraitteja ja kapeita kaupunkikujia. Kirkonkylien keskustojen ja puukaupunkien saneeraajilla ei ollut aikaa ajaa hitaasti, saati kävellä, ja ihailla kulttuuriperintöämme. Kunpa meillä olisi.

Birgitta Peippo
Kirjoittaja on tosi kiukkuinen.

Aiheesta muualla:

Ratapihankadun vireillä oleva kaava

Tampereen kaupungin tiedote aiheesta

Aktivisti Jan Lundberg kertoo, miksi hän vastustaa tienrakennusta (englanniksi)

Tolkku: ”Moottoriajoneuvoliikenne ei ole luonnonvoima”

Advertisements

4 thoughts on “KOLUMNI Älä aja päälle! t: kulttuuri-perintösi

  1. Lautakunnassa sentään yksi henkilö vastusti päätöstä. Aikaisemmin vastaavat hölmöydet menivät läpihuutojuttuna läpi. Mutta mitä ne 10 muuta sielä Tampereen yhdyskuntalautakunnassa 3.4. oikein teki.

  2. Juhana Suoniemi tarkoitti kai asemakaavaehdotuksen käsittelyyn liittyvää äänestystä, äänin 3 vastaan 7 asia käsiteltiin kokouksessa. Kaupungin sivuilla olevan pöytäkirjan mukaan vain yksi henkilö vastusti päätöstä.

    Mitä muuta pöytäkirjan seuraava kohta voisi tarkoittaa: ”Aarne Raevaara esitti kaavaehdotuksen hylkäämistä. Koska ehdotusta ei kannatettu se raukesi.”

    Samoin vain yksi ainoa eriävä mielipide oli annettu.
    ”Aarne Raevaara ilmoitti jättävänsä päätökseen eriävän mielipiteensä.”

    Onko kokouksen jälkeen annettu lisää eriäviä mielipiteitä?

  3. Oma esitykseni oli, että nykyisen suunnitelman rinnalle on tuotava tasa-arvoisena Tavara-aseman säästävä vaihtoehto. Tätä kannattivat em. jäsenet. Koko kaavaa ei kannata lopullisesti hylätä yhden yksityiskohdan takia. Raevaaran esitys olisi tarkoittanut tätä. Lisäksi se päätös olisi johtanut kaupunginhallituksen otto-oikeuden käyttöön. Eriävä mielipide jätetään silloin, kun ollan tekemässä laittomuuuksia, nyt ei olla, ainoastaan tyhmyyksiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s