Home

Suomessa oli tilastojen mukaan vuoden alussa reilut 3000 vankia. Heistä osa on joutunut vankilaan vakaumuksensa vuoksi. Nämä ovat mielipidevankeja, eli kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin määritelmän mukaisesti ihmisiä, jotka on vangittu mielipiteidensä, etnisen alkuperänsä, sukupuolensa, ihonvärinsä, kielensä tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi”.

Amnestyn listaamat mielipidevangit eivät ole puoltaneet tai käyttäneet väkivaltaa. Järjestö ajaa toiminnallaan kaikkien mielipidevankien vapauttamista. Katutasossa Amnestyn feissaajien kautta ihmisoikeuskampanjat ovat tulleet tutuksi monille tamperelaisille, jotka ovat toiminnasta innostuttuaan ryhtyneet kuukausilahjoittajiksi.

Kaikille tämänkaltainen tukitoiminta ei kuitenkaan riitä. Tampereella asuva Raili Korhonen on jo useamman vuoden ajan ollut kirjeenvaihdossa yhdysvaltalaisen poliittisen vangin kanssa.

”Päätin kirjoittaa jo vuosikymmeniä vankilassa olleelle, koska mietin että näin vanhaa juttua ei välttämättä enää muisteta. Vastikään vangituille tukea tulee ehkä enemmän. Heillä on suurempi verkosto henkilökohtaisia siteitä vankilan ulkopuolelle.”

Kirjeiden kirjoittaminen on ollut Korhoselle luonteva tukemistapa. Amnestyn kaltaiset suuret järjestöt hän kokee liian kasvottomiksi.

”Haluan toimia henkilökohtaisella tasolla ja ilmaista tukeni suoraan. Järjestölle annetuista rahoista suuri osa kuluu toiminnan puitteiden luomiseen: ihmisten palkkaamiseen ja byrokratiaan. Tähän käytetty energia voitaisiin suoraan kanavoida vankien auttamiseen. Ymmärrän, että ihmisoikeusjärjestöillä on paremmat mahdollisuudet lobata vankien puolesta, mutta mielipidevangille merkitsisi paljon saada yhteydenottoja konkreettisilta ihmisiltä.”

Korhosen mielestä isoissa järjestöissä rivijäsenet on ulkoistettu lähinnä statistin rooliin:

”Rahoittajan osa on vastaanottaa informaatiota järjestöiltä, mutta vailla henkilökohtaista kontaktia tietokin kiinnostaa ja koskettaa vähemmän.”

 Tukea sanan säilällä

Monet järjestöt ovat organisoineet tukitoimintaa myös vankiloiden sisällä. Vangeille välitetään kirjoja ja muuta materiaalista tukea. Suomessa vangeilla on oikeus käyttää kirjastopalveluja, mutta monissa maissa tilanne on toinen. Vankeusrangaistustenkin kovuus vaihtelee huomattavasti maasta ja oikeusjärjestelmästä riippuen. Juuri vankeusrangaistusten pituuksien epäoikeudenmukaisuus on monille syy ryhtyä vankitukitoimintaan.

Korhosta motivoi kirjeiden kirjoitukseen tieto, että kirjeiden vastaanottaja on istunut kymmenien vuosien rangaistuksensa jo loppuun, mutta USA ei silti ole halunnut vapauttaa kyseistä vankia ehdonalaiseen. Aiemmin Korhonen kirjoitti myös mm. Jeffrey ”Free” Luersille, joka tuomittiin Yhdysvalloissa kahden katumaasturin polttamisesta yli 22 vuoden vankeuteen. Tulipalo aiheutti 28 000 dollarin vahingot, mihin suhteutettuna rangaistus tuntui kohtuuttomalta. Luersin motiivi tuhopolttoon oli poliittinen: hän halusi kiinnittää huomiota ilmastonmuutoksen tuhoisiin seurauksiin. Tämän epäillään johtaneen kovennettuun vankeusrangaistukseen, joka myöhemmin vähennettiin kansainvälisen kampanjoinnin ansiosta 10 vuoteen. Jeffrey Luers pääsi vankilasta vuonna 2009 istuttuaan 9,5 vuotta.

Suomessa totaalikieltäytyjät, jotka eivät halua suorittaa sen paremmin asepalvelusta kuin siviilipalvelustakaan, lasketaan Amnestyn mukaan mielipidevangeiksi. Aseistakieltäytyjäliitto kampanjoi aktiivisesti tilanteen parantamiseksi ja julkaisee sivuillaan listaa vangeista, joille voi kirjoittaa tukipostia telkien taakse.

Venäjällä merkittäviä vankitukikampanjoita

Yksi viime aikoina eniten mediahuomiota saaneista vankikampanjoista on Pussy Riotin oikeusjuttu Venäjällä. Poliittisen performanssi- ja musiikkiryhmän jäseniä tuomittiin vankeusrangaistuksiin heidän pitämänsä punk-jumalanpalveluksen johdosta. Aktivistit rukoilivat Neitsyt Marialta Putinin karkotusta vallasta yhdessä Venäjän ortodoksisen kirkon suurimmista katedraaleista.

Joidenkin mielestä Pussy Riot -mediakampanjan suosio on jättänyt varjoonsa muita tärkeitä kamppailuja, vaikka he ovat yhtä mieltä siitä, että ryhmän jäsenet on vapautettava. Näin ajattelee myös Tampereella asuva venäläinen kirjailija Pjotr Silajev, joka itse sai turvapaikan Suomesta poliittisista syistä. Silajev kertoo viimekeväisistä sortotoimista Venäjän opposition mielipidevankeja kohtaan:

”Kuudes toukokuuta, päivää ennen Putinin valtaanastumista, Moskovan kaduilta kiinniotettiin satoja ihmisiä. Koska mielenosoituksissa haavoittui mielenosoittajien lisäksi myös poliiseja, vannoivat vallanpitäjät kostoa jokaista haavoittunutta lainvalvojaa kohti. Kuusitoista kiinniotettua on asetettu tekaistuihin syytteisiin täysin mielivaltaisesti. Venäjän ulkopuolinen maailma ei näe muuta kuin Pussy Riotin, mutta nämä ihmiset tarvitsisivat tukea aivan yhtä kipeästi.”Oppositiovankien tukemiseksi on perustettu 6. toukokuuta -komitea (http://6may.org/en/), mutta kansainvälinen kampanja on vielä lapsenkengissä verrattuna feministipunkkareiden saamaan mediahuomioon.

Silajev sai tukea lähinnä tutuiltaan oman turvapaikkaprosessinsa aikana, joka käynnistyi pari vuotta sitten Himkin metsänsuojelukampanjaan osallistumisen vuoksi. Häntä syytetään Venäjällä laittoman mielenosoituksen järjestämisestä, josta voi seurata vuosien vankilatuomio. Vankitukiverkoston kautta Silajeville järjestyi asianajaja, josta oli suuri apu viranomaisten kanssa toimiessa. Himkistä tiedustellessa Silajev toteaa, ettei voi lopulta kommentoida itse kampanjasta kovinkaan paljoa, koska joutui pakenemaan maasta niin aikaisessa vaiheessa. Himkin kampanja oli ensimmäinen liike, joka toi mielenosoituksiin myös keskiluokan. Länsimaisessa lehdistössä tätä on pidetty neuvostoajan jälkeisen kansalaisyhteiskunnan saavutuksena. Kansainvälisen huomion vuoksi hakkuita lykättiin, mutta lopullisen voiton luonnonsuojelukiistassa vei Venäjän valtio ja metsänhakkuutöitä ja tienrakennusta Himkissä päätettiin jatkaa. Venäläisille kansainvälinen tuki tuli silti positiivisena yllätyksenä.

”Miksikö Suomessa kannattaisi kiinnostua nimenomaan venäläisestä kansalaisyhteiskunnasta ja tukikampanjoista? Venäjä on ainoa kolmannen maailman maa, joka jakaa Suomen kanssa rajan. Se on yli 100 miljoonan ihmisen kuhiseva muurahaiskeko, jonne matkustaa alle päivässä. Kansalaisyhteiskuntaa rakentava vasemmisto ja oppositio ovat vahvoja, vaikka valtion repressio jatkuu. Toisin kuin esimerkiksi Kiinassa ja Iranissa, Venäjällä on käytännössä täysin mahdollista, että poliittinen valtaeliitti murtuu. Mielestäni siinä on tarpeeksi syytä toimintaan.”

Elokuun 21. päivänä Pjotr Silajev pidätettiin Espanjassa Interpolin kautta Venäjältä tulleen pidätysmääräyksen perusteella. Vaikka Suomen Madridin-suurlähetystö on toimittanut tiedot Silajevin turvapaikasta ja oleskeluluvasta Suomessa, odottaa Silajev vielä jutun kirjoitushetkellä ratkaisevaa oikeudenkäyntiä Espanjassa. Kansainvälinen vankitukiverkosto on tiedottanut Pjotrin tilanteesta, järjestänyt mielenosoituksia, lähettänyt vetoomuksia oikeuteen ja pyrkinyt nopeuttamaan päätöksentekoprosessia. EU-maat ovat sitoutuneet olemaan palauttamatta turvapaikanhakijoita alueelle, josta he ovat paenneet vainoa. Silajevin asianajaja ei silti pidä mahdottomana, etteikö Espanja voisi karkottaa Silajevia Venäjälle.

Teksti: S. F.

Kuvat: Aino Louhi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s